Hannu Laaksonen
Kauniina kevätiltana voimme lähteä kävelylle ylös Henrikinkatua ja katsoa kaikkia niitä rakennuksia, jotka ovat nykyään Turun yliopiston käytössä tavalla tai toisella. Joten olkoon lähtökohtana Tuomiokirkon itäinen pääty, josta pyhälle Henrikille nimetty katu aloittaa nousunsa.
Ensimmäisenä on matala, keltainen rakennus, jossa on vasta 1990-luvun alusta mm. elokuvatieteen ja taidehistorian laitokset. Maaherranmakasiiniksi kutsuttu rakennus sai lisäosan 1909 lääninmaanmittauskonttoriksi arkkitehti Jac. Ahrenbergin toimesta ja sen jälkeen siinä on ollut mm. postikonttori. Vasemmalla on Åbo Akademin rakennuksia, mutta oikea puoli on lähes kokonaan yliopiston hallussa. Kerttulinkadun toisella puolella olevat puutalot ovat Ylioppilaskyläsäätiön hallussa ja niissä on opiskelija-asuntoja, joihin on muuten suuri kysyntä, mikä ei ole ihme, sillä niiden sijainti on paras mahdollinen.
Seuraava kuja on Horttokuja, joka johtaa rinteessä seisovalle Villa Hortukselle. Talo on vuodesta 1994 ollut yliopiston vierastalona ja se on sisustettu näyttävästi. Mutta erikoisinta on sen rakennustapa, sillä valmistuessaan 1915 tämä arkkitehti Alexander Nyströmin suunnittelema kolmikerroksinen asuintalo oli ensimmäinen Turkuun rakennettu ns. Tapani-tiilitalo. Tehtailija Juho Tapani nimittäin keksi ontot tiilet, jotka osoittautuivat hyvin kestäviksi vastoin yleistä pelkoa sen ajan kaupungissa.
Palaamme Henrikinkadulle ja suoraan edessämme on ”Fennicum”, humanistisen tiedekunnan rakennuksia, joka on vlta 1969, arkkitehtinä oli Aarne Ehojoki. Saman miehen käsialaa on myös ”Juslenia” vähän ylempänä ja oikealla, valmistunut 1975. Sen ja Villa Hortuksen välissä olevat puu- ja kivirakennukset ovat kaikki nykyään humanistien. Siellä ovat myös kielikeskuksen, kurssikirjaston ja radio Auroran tilat. Sinänsä on mielenkiintoista, että pitkällisen pohdinnan jälkeen uusi tiedekuntarakennus sai nimen ”Juslenia” 1700-luvulla vaikuttaneen professori Daniel Jusleniuksen mukaan, joka kirjoitti vuonna 1700 paikallista mainetta saaneen kirjan ”Aboa vetus et nova”. H-muotoisen ”Juslenian” kierrettyämme tulemme mäen huipulle, jossa arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema kokonaisuus avautuu eteemme.
Vuonna 1950 yliopisto päätti kokonaan uusien toimitilojen rakentamisesta tänne Ryssänmäelle. Tosin mäki vaihtoi nimensä 1947 Vesilinnanmäeksi Suomi-Neuvostoliitto Seuran puututtua sen mielestä venäläisiä loukkaavaan paikannimeen. Nyttemmin mäkeä kutsutaan luonnollisesti Yliopistonmäeksi, vaikka vanha Ryssänmäki olisi ihan kunnollinen. Ensimmäiseksi valmistui kirjastorakennus ja sen jälkeen 1955 Luonnontieteet I -rakennus. Sitten oli vuorossa päärakennus ja kaikki oli valmista suuriin vihkiäisiin 1959 toukokuussa, jolloin presidentti Urho Kekkonen paljasti kuuluisan piirtokirjoituksen ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle”. Aukean koristeeksi vuorineuvos Veli Arvonen lahjoitti veistoksen ”Genius ohjaa nuoruutta”, jonka veisti Wäinö Aaltonen. Alaston nuorukainen ja genius viittaavat molemmat Hämeenkadun suuntaan, mistä on tullut kuuluisa lisäys, että he viittaavat Hämeenkadun kapakoihin nuorison pyrkimyksenä. Aukean tarkoitus on olla puuton ja sen lounainen sivu on avoin ja avautuu suoraan Tuomiokirkolle, joka nousee mahtavana eteemme. Valitettavasti näkymä on päässyt kasvamaan umpeen vapaasti rehottavista puista!
Sittemmin on matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta lisännyt rakennuksiaan mäellä, joten nykyään ne levittäytyvät koko pohjoiselle ja itäiselle puolelle. Mutta Aarne Ervin ajatus yliopistosta arvokkaana ja tyylipuhtaana on mielestäni hyvin toteutunut. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli keskuskatu johtanut Tuomiokirkolta ylös yliopistolle ja niinpä avattiin 1970 portaat Kerttulinkadulta tänne ylös, mutta Ahrenbergin ”maaherran makasiini” sulkee tien. Nimekseen pitkä portaikko sai Koskenniemenkatu runoilija ja rehtori V.A.Koskenniemen mukaan. Myös hänen kunniakseen on pystytetty patsas portaikon viereen alemmas puistoon. Toinenkin kolmen miehen muotokuva koristaa nurmikkoa suoraan rehtorin huoneen alapuolella, nimittäin Runeberg, Lönnrot ja Snellman, jotka ilmoittautuivat samana vuonna 1818 Turun Akatemiaan. Veistos on Harry Kivijärven ja vuodelta 1968.
Vielä yksi rakennus nousee korkealle portaitten vasemmalla puolen. ”Didacticum”, joka on 1897 valmistui erikoiskouluksi kuuromykille oppilaille. Sota-aikana siellä oli myös sotasairaala ja sen jälkeen se toimi taas kuuromykkien kouluna. Hyvin suurikokoinen rakennus siirtyi 1980 opettajankoulutuslaitoksen käyttöön ja se kuuluu vieläkin osana yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan. Sivurakennuksessa on hyvin tärkeä paikka yliopiston väelle, nimittäin ruokala.
Kävely palaa takaisin Henrikinkadun alkuun ja vaikka se oli sinänsä lyhyt, sisälsi se runsaasti Turun yliopiston toimintoja viimeisen 50 vuoden ajalta. Kokonaisuudesta se on vain pieni osa, mutta se kertoo elävästi, kuinka tämä 16 000 opiskelijan korkeakoulu on oleellinen osa Turkua ja kuinka sen ”kampus” on hiljalleen kasvanut kaupungin rakenteesta.
piispankatu.wordpress.com 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.